Kovin on hiljaista ollut nukkekotirintamalla. Enhän minä ehtinyt vierailemissani kaupungeissa nukkekotitavaroita etsiä, kun kaupunkiporukassani oli aina yksi tai kaksi himovaateshoppaajaa. Prahasta sentään löytyi kiva kauppa, jossa oli puisia leluja ja sieltä löytyi myös nukkekotikalusteita. Valitettavasti ne olivat lasten leikkeihin tarkoitettuja eli aika isoja ja kolhoja. Joten se siitä.

Kun Euroopan matkalta oli selvitty, pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja suuntasin leirille. Leirillä viimeisenä iltana tuli kuparilangasta väsättyä kahvilan tytöille nukkekotikokoiset vispilät, mutta kuvat niistä jäi toisten kameroihin. Olipas muuten epämukavaa materiaalia tuo kuparilanka. Lanka muuttui käsien lämmössä niin notkeaksi, että yhdestä kohdasta taivuttaessa toinen kohta saattoi kuin vahingossa taipua väärään suuntaan. Tuli taivuteltua kuusi ja puoli tavallista vispilää sekä yksi pallovispilää. Puolikas vispilä ja pallovispilä tosin tippuivat maahan ja katosivat metsän pohjaan sellaisella vauhdilla, että niitä ei enää illan aikana löytynyt.

Jos elokuussa ehtisi iltasella vähän tapetoimaan ja maalaamaan, niin talon sisäseinät olisivat valmiit. Saattaa tosin olla, että aikaa pienelle talolle löytyy vasta syyssateilla, sen verran hektistä on tämä elämä ollut jo useamman kuukauden...

Ensi sunnuntaina aion kuitenkin Forssaan ehtiä. Josko sieltä saisi potkun eteenpäin omissa haaveissa...